Työharjoittelua

Ensimmäisen työharjoittelujaksoni suoritan Huittisten Satulinnassa, omassa työpaikassani, jossa olen ollut osa-aikaisena yli seitsemän kuukautta. Paikka ja työkaverit ovat siis tuttuja, mutta se, miten minuun suhtaudutaan työharjoittelijana, jännitti hieman.

Nyt on harjoittelua jo kaksi viikkoa takana ja kolmaskin alkanut. Samaan aikaan kanssani on harjoittelussa toinenkin "Saskylainen", visualistiopiskelija Pirita, jonka kanssa olemme tehneet somistuksia, tuoteryhmien siirtoja ja paketointiharjoituksia. Tai paremminkin olen ollut Piritan apuna, kun on ollut aikaa, koska tärkeintä on palvella asiakkaat ja myydä.

Ensimmäisen somistuksen teimme pääsisäänkäynnin tuulikaappiin, koska siinä on hyvä tila tuoda tuotteita esille. Ajatuksena oli tuoda esille Luhdan puuvillapeittoja, jotka sopisivat vaikka piknikille, tai torkkupeitoksi puutarhakeinuun. Saimme käyttöömme eräänlaiset tikkaat, johon peitteet ripustettiin ja lisäksi valopalloja. Korin päälle aseteltiin peltinen vati kynttilöineen, mutta kynttilät jouduttiin poistamaan, koska ne pehmenee auringossa.  Tämä onkin ajateltava aina esillepanoja mietittäessä, ettei tulisi turhaa hävikkiä haalistumien tms vuoksi.Vielä ripustettiin tyyliin sopiva seinäkello, pari lyhtyä
lattialle ja taustaksi sopiva taulu, niin esillepano oli valmis. Pirita laittoi hinnat esille sopivaan kehykseen.
Ensimmäinen viikko oli melko rauhallinen, joten saimme aloittaa toisen ikkunan teon, tällä kertaa takapihan puolelle. Näin juhannuksen alla tuli mieleen saunateema. Siihen kokosimme aiheeseen sopivaa tavaraa, kuten saunaharjoja, -tyynyjä, -pyyhkeitä yms. Pirita siivosi tilan ja kantoi valitsemamme tavarat esille.  Pitkänomainen penkki ja puinen tuoli sopivat hyvin tilaan, mutta taustalle kaivattiin jotain ja se jotain oli Heidin ehdottama lautatapetti. (Heidi on liikkeen omistaja) Tapettia oli vain yksi pätkä, mutta se riittikin. Lisäksi kattoon ripustettiin kolme vihreää koristepalloa, jotka täydensivät värinä kulkevan vihreän.
Toisella viikolla teimme takapihan toisen ikkunan ja se oli keittiöaiheinen. Idea lähti siitä, kun mietittiin, voisiko Satulinnan 10v. synttäreihin painettua kangasta käyttää jotenkin ja luvan saatuamme, ompelin ikkunaan verhokapan. Siihen sopi täydellisesti keltainen kattolamppu, joka ripustettiin verhotankoon. Taustaseinää piti vähän fiksailla samalla tapetilla, mitä siinä jo oli ja sen jälkeen taas keräämään sopivia tavaroita. Varastosta löytyi Tuijan vinkistä vanha radio, jonka päälle aseteltiin lasilyhty ja siihen kaitaliinoja rullalle. Emaliastiat, aterimet, patalaput ja peltiset tarjottimet löysivät paikkansa, kuin myös puiset teepussilokerikot, joista yhteen tein hinnaston näkymään lasikannen läpi. Jenniltä, liikkeen visualistilta, saimme opastusta tavaroiden asettelusta ja lopulta Heidiltä myös palautetta. Tiivistä, tiivistä, tiivistä! Sen kun muistaisi. Lisäksi poistimme liinat ja osan patalapuista, etteivät suotta mene pilalle auringossa.
Myymälätyöskentelyyn kuuluu  myös yleisestä siisteydestä huolehtiminen, eli imurointi, pölyjen pyyhkiminen, ikkunoiden puhdistus ja vaatteiden järjestely asiakkaiden jäljiltä.
Saimme Heidiltä myös oppia kauniiden pakettien teosta ja teimmekin muutamia valmiita paketteja esim. mökkituliaisiksi. Paketin piti olla houkutteleva, siisti ja sopivan hintainen, että se herättää asiakkaan kiinnostuksen. Myös nauhojen väreillä vaikutetaan siihen, sopiiko lahja paremmin tytölle vai pojalle, naiselle vai miehelle.
Myynnin lisäksi olen osallistunut myös vaatteiden korjaukseen, kuten lahkeiden tai hihojen lyhennykseen. Miesten puvun housut on ommeltava käsin. Pääsin tutustumaan myös höyrytyslaitteeseen, jolla sai todella kätevästi höyrytettyä miesten paidat sileiksi. Sellaisen laitteen haluaisin kotiinkin!

Näyteikkunat

Homma lähti siis alkuun tutustumiskäynnillä liikkeessä. Omistaja Kati oli hyvin myötämielinen ja lupasi meille vapaat kädet ikkunoiden somistukseen. Toki toivomuksena oli, että esille tulee uutuustuotteita ja mielellään juhlavampaa näin kevään ja kesän juhlien aikaan.
Ajatuksenamme oli tuoda avoimeen näyteikkunatilaan ilmettä ja kolmiulotteisuutta tapettikaistaleilla niiden edullisuuden ja "helppouden" vuoksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut kankaiset paneliverhot. Tuija kävi heti intoa puhkuen paikallisen rautakaupan valikoimia katsomassa ja myöhemmin menimme yhdessä tekemään valinnan, kesään sopivan koivutapetin.
Lisäksi haimme paketointipaperia, josta askartelimme "pliseerattuja pyörylöitä" ikkunan koristeeksi. Tämä toteutettiin idean keksineen Tuijan ohjauksella hänen kauniissa kodissaan. Kivaa, vaikkakin kärsivällisyyttä koettelevaa puuhaa... viimeisen pyörylän taittelin vielä somistusaamuna.
Mukaan Jarin pätkimät ja poraamat puurimat, rulla rautalankaa ja pihdit ja menoksi. Aloitimme aamun 8.30, kuin kouluaamuna ikään. Tuijalla oli mukanaan vasara, nitoja, ohutta rautalankaa, rullamitta ja sakset siltä varalta jos paikalta ei löydy.
Kati oli jo pessyt edellispäivänä ikkunat ulkoapäin ja alkoikin nyt sisäpuolen pesun säästäen hurjasti meidän aikaamme. Me valitsimme jo edelliskäynnillä pääpiirteittäin asut nukeille, mutta teimme vielä muutoksia, kuten pukumiehelle pitkähihaisen kauluspaidan lyhythihaisen sijaan. Tuija ryhtyi silityspuuhiin ja minä pätkin ikkunaan tulevat tapettikaistaleet 4x215cm. Ensin ajatus oli laittaa tapetti ripoihin siten, että se näkyisi molemmin puolin, mutta päädyttiin yksinkertaiseen, että saisimme rullasta useamman "panelin". Siispä tilaamaan lisää ripoja..
Kun vaatteet oli silitetty, alkoi pukeminen. Ensimmäinen pariskunta puettiin hiukan rennommin, eli miehelle valkoinen kauluspaita, vihreä kravatti ja puvun liivi. Housuiksi valittiin tummat siistit farkut. Daami puettiin pitkään, vihreäsävyiseen olkainmekkoon ja mustaan boleroon, kaulaan moninkertaiset helmet. Toinen pari olikin menossa juhlavampaan tilaisuuteen, joten miehelle tumma puku, valkoinen kauluspaita ja pinkin sävyinen kravatti. Daamille puettiin musta jakku ja housut, pinkki pusero ja kaulaan pitkäketjuinen koru. Vielä oli yksi naisnukke pukematta ja sille valittiin mustavalkoinen nuorekas mekko. Miehille jätettiin jalkaan mustat sukat, mutta naiset jäivät ilman, kun sukkia ei ollut varastossa...tämä oli omistajan toive,että miehillä pitää olla sukat, samoin kuin nukkien peruukit piti laittaa päihin, vaikka itse olisimme jättäneet ne pois.
 Miehiä pukiessa tuli huomattua, että koko olisi pitänyt tarkistaa, sillä toinen olikin riskimpi, kuin toinen ja sitten vaan riisuttiin ja puettiin.. ja sekin tuli huomattua, että ne kädet on laitettava miehille ennen paidan napittamista ja kravatin laittoa ja puvun takki siinä samalla! No, onneksi tuli harjoiteltua kravatin solmun tekoa aiemmin Eurassa, kun opiskeltiin stailausta.
Seuraavaksi olikin tapettipanelien vuoro, eli paukutimme rivat nitojalla tapettien päihin ja yläpäähän rautalangat ripustusta varten. Suunnilleen tässä vaiheessa Minna-ope tuli jo toisen kerran käymään ja kertoi, että Satulinnassa onkin käytössä samaa tapettia!! Mikä harmillinen sattuma, mutta Katia ei asia haitannut, joten ryhdyimme ripustamaan tapetteja ja koristeita sopiviin ryhmiin.
Katon rajassa oli verhokisko, jonka ympärille saimme kiinnitettyä rautalangat. Kyllä siinä käytiin moneen kertaan liikkeen ulkopuolella tarkistamassa etäisyyksiä ja nukkien asentoja. Paneleita tuli lopulta kolme ja pyörylöitä kahdeksan. Yksin olevan nuken viereen penkille aseteltiin Minnan vinkistä väreihin sopivia huiveja ja t-paitoja. Aika loppui kesken, joten Tuija lupautui tekemään kotona hinnastot ikkunalle; kaksi kehystä pienelle pöydälle ja yksi lappu kiinnitettäväksi penkkiin.
 Päivä oli työntäyteinen ja haastava mutta mielenkiintoinen.